Roskaa...

En muista milloin viimeksi olisi ollut sellainen hetki, etten keksisi mitään tekemistä. Koeviikkoni alkoi eilen vapaapäivällä, - jos sitä sellaiseksi voi edes kutsua - jonka vietin täysin nenä kiinni kirjoissa. Hetkellisesti hairahdin soittelemaan uusinta rakkauttani, poikkihuilua, mutta muuten pidin itseäni niskasta kiinni ja ahkeroin aamuyhdestätoista keskiyöhön.

Jostain kumman syystä kaikki muu tuntuu päihittävän kokeisiinlukemisen. Nytkin keksisin satoja houkuttelevampia vaihtoehtoja biologian kirjan avaamiselle. Koiralenkki, viululäksyt, kuntosali, valokuvaus, neulominen, säveltäminen, syöminen, tämän postauksen kirjoittaminen... Mitä vain muuta kuin herbivorian ja biodiversiteetin pänttäämistä. 

Tapani mukaan jätin siis kaiken lukemisen viimetinkaan, hehee. Vasta koeviikkojen alettua sitä muistaa, miten tärkeää olisi aloittaa kokesiinluku hyvissä ajoin, sillä sisäistettävää asiaa on paljon, paljon enemmän kuin ennalta osaa odottaa. 
Miksen voi oppia kerrasta?

"Ensin työ, sitten huvi". "Voittajat eivät koskaan luovuta, eivätkä luovuttajat koskaan voita". Alku aina hankalaa, mutta jokainen voi omalla työpanoksellaan säädellä millainen kiitos siellä lopussa seisoo.

Tunnelmia eiliseltä

Ihana Anna teki minulle roskisken joululahjaksi muutama vuosi sitten <3

Tänään päätin ottaa kuluvalle viikolle tavoitteen: roska päivässä. Kävelin bussipysäkiltä kotiin, kun huomasin keskelle tietä heitetyn tyhjän valmiskorvapuusti-pussin, joka huojui tuulen mukana edestakaiisin. Siinä se nökötti niin punaisena keskellä kimmeltävänvalkoisen lumen peittämää maata, että minun oli pakko ottaa se mukaani ja heittää kotona roskikseen. Ei se ollut suuri vaiva, mutta siltäkin olisi säästytty, ellei "Mr. pulla" olisi sitä siihen heittänyt. Pointtinani ei ollut kuitenkaan syyllistää ketään, vaan haastaa kaikki mukaan! Koeviikot ovat täyttä roskaa, mutta maailman ei tarvitsisi olla, vai mitä :)?

-Sanna-Mari