Sweet dreams

Vuoden viides viikko vetelee viimeisiään, kun taas pitkään odottamani helmikuu pääsi tänään pyörähtämään käyntiin. Tiedättekö mitä se tarkoittaa? Sokeriton tammikuu on nyt vihdoin ja viimein ohi! Sen kunniaksi ostin irtokarkkipussin ja söin etukäteisalaskiaspullaa kermavaahdolla ja mansikkahillolla. 

Yllätyksekseni huomasin, etten oikeastaan ole jäänyt niin paljosta paitsi kieltäytyessäni kaikista herkuista reilu kolmen viikon ajan (sokerilakkoni alkoi vasta tammikuun toisella viikolla). Eihän se lakon aikana kivalta tuntunut katsoa vierestä, kun muut vetivät jätskiä, keksejä tai kaakaota päivästä toiseen, mutta kun jostain pystyy olemaan erossa tarpeeksi pitkään, ei sitä oikeastaan tee enää mieli entiseen tapaan. Jutun juju on varmaankin siinä, että kun on pitkään halunnut jotain ”kiellettyä”, se menettää hohtonsa, kun siitä tuleekin sallittua. En voi kuitenkaan väittää ettenkö nauttisi tästä tunteesta, kun saan syödä samaa ruokaa minua ympäröivien ihmisten kanssa. 

--- Forever hungry ---

Lakko todella kannatti, sillä ihoni on nyt pitkästä aikaa hyvässä kunnossa. Akneni takia en ole oikein kulkenut yleisillä paikoilla ilman minkään näköistä meikkipohjaa sitten alakoulun, mutta tänään menin kauppaan täysin ilman meikkiä. Olen ilonen että pystyin siihen, vaikkei oloni tuolloin ollutkaan erityisen hehkeä, mutta siitä huolimatta tein sen. Ulkopuoliselle tämä varmaan kuulostaa mitättömältä pikkuseikalta, mutta ihoni on ollut todellinen riesä jo pitkään. Lähes kaikkia hoitokeinoja on kokeiltu, mutta mistään ei ole ollut pysyvää apua. 

Uskon kuitenkin, että minulla voi olla vielä hivenen toivoa, sillä naisen sanotaan olevan kauneimmillaan 17-vuotiaana. Omalla kohdallani tuon sanonnan tulisi astua voimaan ensi perjantaina. Sitä muodonmuutosta odotellessa.

 

 

-Sanna-Mari