keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Lomalla viimeinkin

Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin... Vai voiko? Pitkin kevättä tehdessäni kesäsuunnitelmia ajattelin, että tällä kerta otan rennosti. Vaikka kesätyöhakemukseni eivät saaneet vastakaikua,  aktiivisiin ihmisiin mukaan lukeutuvana sitä ei huomaakkaan, kun loma onkin yks kaks bookattu täyteen tekemistä. Loman alkuun on kuulunut päättäreiden viettoa, vanhojen ystävien tapaamista, kaverin synttäreiden viettoa metsässä telttaillen ja vaihtoon lähtevän läheisen ystävän yllätysläksiäisten järjestämistä.
Päättärihumua ja sibistovereita


Tuusulan perinteinen kesälomankorkkaustapahtuma 
Montturock ja Nopsajalka

Yksi ihana telttailutoveri


Ystäviä ja läksiäisiä

 Edessä on vielä mm. matka Savonlinnaan kaverin kanssa, sukulaisten kanssa mökkeilyä, shoppailureissu Lontooseen, festareista ainakin Summer up, veljen ja serkun rippijuhlat sekä Lions Clubin järjestämä kolmen viikon nuorisovaihto Itävallassa, josta voisinkin kertoa vähän lisää.

Viime syksynä entisen kouluni rehtori otti yhteyttä ja kysyi, olisinko kiinnostunut lähtemään kesällä nuorisovaihtoon Tuusulan Lions Clubin kautta. Alkuun epäröin ja viivyttelin vastaukseni kanssa pitkään -- enhän ole koskaan aiemmin ollut yksin ulkomailla. Kahden Comenius-matkan kokeneena kuitenkon tiedän, kuinka mahtavaa on saada kansainvälisiä ystäviä päästä avartamaan maailmankuvaansa asumalla isäntäperheessä ja osallistumalla heidän arkeensa. Noilla matkoilla Hollannissa (2013) ja Espanjassaa (2014) olin kuitenkin osana Suomesta lähtevää kahden opettajan ja kuuden oppilaan ryhmää, joista jokaisen tunsin hyvin ennestään. Matkat kestivät vajaan viikon ja niiden ohjelma oli suunniteltu tietyn teeman ympärille.

"Energy puzzle" Comenius-hankkeen Suomitytöt host-siskoineen Espanjassa keväällä 2014

Julkaisua janoava otos samalta matkalta

Sain kuulla, että nuorisovaihtojen pituudet vaihtelisivat kahdesta neljään viikkoon kohdemaasta riipuen. Niin pitkä aika yksin ulkomailla arvelutti aluksi, mutta kun Lions Club tarjoutui kustantaamaan lentolippuni, niin pakkohan tähän tilaisuuten oli tarttua. Aikani kohdemaata etsiskeltyä löytyi Itävallasta "Sound of music"-niminen leiri, joka kuulosti C-duuri fanfaarilta minun korvaani. Kun sitten kuulin päässeeni mukaan, en hetkeäkään epäröinyt paikan vastaanottamista. Itävalta on maana minulle täysin vieras joitakin google-tädin juttuja lukuunottamatta. Heinäkuussa edessäni onkin oikea kulttuurikylpy ensin viikon verran isäntäperheessä ja sitten kahden viikon mittaisen musiikkileirin muodossa. 


Vielä on onneksi kesää jäljellä täällä kotosuomessa ja Lontoossakin ehdin pyörähtää ennen "vaihtomatkaa". Nautitaan kesästä päivä kerrallaan ja askel askeleelta ollaan yhä lähempänä elämän tuomia seikkailuja.

<3: Sanna-Mari