Yrittänyttä ei laiteta

Viime viikonloppuna minä ja rakas lapsuudenystäväni Emma pidimme ensimmäisen "yhtiökokouksen". Olemme muutaman edellisvuoden aikana käyneet Suomen voimisteluliiton Jumppakoulu-koulutuksissa ja "valmistuimme" viime keväänä jumppakoulu- ohjaajiksi. Neljän vuoden telinevoimistelun ohjaajakokemuksen omaavina haluasimme kokeilla siipiämme oman jumppakoulun kautta, ja tässä sitä ollaan: rustailemassa hakemusta eräälle mahdolliselle emoyhdistykselle liittyen jumppatilojen varaukseen! Aika näyttää, minkälaisia yrittäjiä meistä kuoriutuu...

Tänään päätin myös kokeilla itselleni jotain aivan uutta:"Pikajuustokakku á la Sanna-Mari". Tarvikkeita kaivellessa lopputuloksesta ei ollut vielä minkäänlaista mielikuvaa, mutta päätin käyttää luomukseeni pääosin hyvän makuisia ainesosia, joten lopputuloksesta ei voisi tulla kovin pahaa. Idean kakun tekemisestä pilttipurkkiin, sain jo aiemmin mainitulta yhtiökumppaniltani, kiitos ja kumarrus hänelle. Alkuun on ehkä ihan hyvä vielä paljastaa, että leivoksen nimi on aavistuksen harhaanjohtava. Kakusta ei löydy juustoa missään muodossa, mutta älkää toki antako sen häiritä :).

Kaappien kätköistä mukaan eksyi:

2 digestive-keksiä

nokare meijerivoita

rivi valkosuklaata (ei kuvassa)

puolikas Fazerin vadelmajogurtti-suklaapatukka

200g vaniljarahkaa

Ensin murskasin kaksi digestive-keksiä puunuijalla kulhossa. Sulatin nokareen voita mikrossa, nypin sen keksinmurujen joukkoon ja painelin muruseoksen pilttipurkkien pohjalle.

 Sulatin rivin valkosuklaata, pilkoin puolet vadelmajogurtti-suklaapatukasta pieniksi kuutioiksi (veikkaa kaksi kertaa mitä toiselle puoliskolle kävi) ja sekoitin ne vaniljarahkan joukkoon.

Lopuksi täytin pilttipurkit aikaansaannoksellani ja laitoin jääkaappiin odottamaan huomista tarjoilua.

Pilttipurkit ovat käteviä kuljettaa mukana, ja aionkin maistaa tätä master chef-tasoista luomustani vasta huomenna, kun vatsani alkaa ilmoitella asiasta koulupäivän viimeisillä tunneilla.

Luulen, ettei voinut kamalan pieleen mennä kun kyse on kekseistä, rahkasta ja suklaasta. Kokeile ihmeessä, sillä edes mielikuvituksettomuus ei ole rajana!

<3: Sanna-Mari

Elämä raiteillaan

Kuluneen viikon aikana olen saanut hurjasti selkeyttä tarkkaa aikataulua mankuvaan arkeeni. Olen ihminen, joka arvostaa rutiineja ja tykkää tietyllä tavalla kangistua kaavoihin. Kun tietää miten säännölliset menot asettuvat, on helpompi suunnitella myös ei-aikataulusidonnaista ohjelmaa, kuten kavereiden kanssa oleskelua, shoppailua, leffassa käyntejä sun muuta mukavaa.

Sain siis vihdoin jonkinlaisen ratkaisun kuntosaliongelmaan josta puhuin aiemmin. Ostin yhden kaverini kanssa kymmenen kerran salikortin Kampin Motivukseen, ja toisen kaverini kanssa samaisen kortin Keravan fitnesspan tankotanssitunneille, minkä lisäksi viikonloppuisin voin hypätä isäni kyytiin ja päräyttää läheisen uimahallin salille jos siltä tuntuu. Kävin tänään kokeilemassa viimeksi mainitun salin uutta "Tehotreeni" -jumppaa, joka on maksuton tämän kevään ajan. Aivan mahtava idea, vaikka taisinkin olla lähes ainut alle nelikymppinen, mutten antanut sen häiritä. Treenasin täysillä, kuuma tuli ja rasvaa paloi, täysin ilmaiseksi! Saattaa olla, että jatkossakin eksyn kyseiselle tunnille...

Tajusin myös vihdoin erään asian. Mistään ei tule mitään jos ei kuuntele itseään, sitä mitä itse haluaa ja mistä nauttii ja yrittää tekemisillään "vaikuttaa paremmalta ihmiseltä" muiden silmissä. Itsensä kiusaaminen muiden miellyttämisen vuoksi on suuri virhe. Iso kivi vierähti sydämeltäni kun annoin vihdoin ja viimein itselleni luvan lopettaa lukion pitkän matikan, ja siirtyä lyhyeen oppimäärään. Tätä päätöstä on jahkailtu koko lukioajan ja ainakaan toistaiseksi en kadu mitään. Niinhän se on, että aina kannattaa yrittää. Tämä yritys sai minut huomaamaan, ettei matikka ole ominta alaani. Nyt oloni vain helpottunut, kun sain asian hoidettua pois päiväjärjestyksestä. 

Kukaan ei siis ole koskaan pakottanut minua alun perin aloittamaankaan pitkää matikkaa, vaan oma kunnianhimonihan minut sinne ajoi. Nyt kuitenkin ymmärrän, mitä lähes kaikki ympärilläni olevat ihmiset ovat yrittäneet toitottaa kuukausi tolkulla: elämäni ei siihen kaadu jos siirryn lyhyeen matikkaan, päin vastoin saan lisää aikaa tehdä niitä asioita jotka ovat minulle oikeasti tärkeitä, asioita, joista aidosti nautin.

<3: Sanna-Mari