Roskaa...

En muista milloin viimeksi olisi ollut sellainen hetki, etten keksisi mitään tekemistä. Koeviikkoni alkoi eilen vapaapäivällä, - jos sitä sellaiseksi voi edes kutsua - jonka vietin täysin nenä kiinni kirjoissa. Hetkellisesti hairahdin soittelemaan uusinta rakkauttani, poikkihuilua, mutta muuten pidin itseäni niskasta kiinni ja ahkeroin aamuyhdestätoista keskiyöhön.

Jostain kumman syystä kaikki muu tuntuu päihittävän kokeisiinlukemisen. Nytkin keksisin satoja houkuttelevampia vaihtoehtoja biologian kirjan avaamiselle. Koiralenkki, viululäksyt, kuntosali, valokuvaus, neulominen, säveltäminen, syöminen, tämän postauksen kirjoittaminen... Mitä vain muuta kuin herbivorian ja biodiversiteetin pänttäämistä. 

Tapani mukaan jätin siis kaiken lukemisen viimetinkaan, hehee. Vasta koeviikkojen alettua sitä muistaa, miten tärkeää olisi aloittaa kokesiinluku hyvissä ajoin, sillä sisäistettävää asiaa on paljon, paljon enemmän kuin ennalta osaa odottaa. 
Miksen voi oppia kerrasta?

"Ensin työ, sitten huvi". "Voittajat eivät koskaan luovuta, eivätkä luovuttajat koskaan voita". Alku aina hankalaa, mutta jokainen voi omalla työpanoksellaan säädellä millainen kiitos siellä lopussa seisoo.

Tunnelmia eiliseltä

Ihana Anna teki minulle roskisken joululahjaksi muutama vuosi sitten <3

Tänään päätin ottaa kuluvalle viikolle tavoitteen: roska päivässä. Kävelin bussipysäkiltä kotiin, kun huomasin keskelle tietä heitetyn tyhjän valmiskorvapuusti-pussin, joka huojui tuulen mukana edestakaiisin. Siinä se nökötti niin punaisena keskellä kimmeltävänvalkoisen lumen peittämää maata, että minun oli pakko ottaa se mukaani ja heittää kotona roskikseen. Ei se ollut suuri vaiva, mutta siltäkin olisi säästytty, ellei "Mr. pulla" olisi sitä siihen heittänyt. Pointtinani ei ollut kuitenkaan syyllistää ketään, vaan haastaa kaikki mukaan! Koeviikot ovat täyttä roskaa, mutta maailman ei tarvitsisi olla, vai mitä :)?

-Sanna-Mari

Takaisin pikkulauantaihin

Keskiviikkona oli hyvä päivä. Aamuisesta stressipakkaamisesta selvittyäni lähdin raahautumaan bussipysäkille viulun, huilun, tietokoneen, meikkipussien, kahden päivän koulukirjojen ja vaihtovaatepinkan kanssa kohti koulua ja sinfoniaorkesterin ah niin ihania aamureenejä. Koulupäivän jälkeen pidettiin kaveriporukalla meikkaussessio, josta nälkä johdatti minut Vapianoon syömään yhdessä tämän ihanuuden kanssa.

Vatsat täysinä lähdimme lyllertämään kohti alennusmyyntejä, josta tällä kertaa tarttui mukaan nämä syötävän suloiset iPhone kuoret:

Ja vihdoin päästiin illan kohokohtaan, legendaariseen KSB:hen eli Kolmen Suuren Bileisiin Helsingin Glooriaan. Livemusiikkia, mahtavia ihmisiä, vanhoja ja uusia tuttavuuksia, taidetta... Rakkautta <3

Seuraava koulupäivä rämmittiin läpi 2,5 tunnin yöunilla, mutta tulipahan sekin lysti koettua. Nyt oikeana lauantaina sain maksetuksi viikolla kertyneitä univelkoja ja ai että miten nukkuminen voikaan olla joskus niin taivaallista! Mitään en kadu, päin astoin: olen taas monta kokemusta rikkaampi.

Kiitos Sibis, Kallio, Torkkeli ja vielä kerran Sibis❤️

(sekä Jannan mummi, joka otti meidät aamuyöksi huostaansa)

-Sanna-Mari

Sunday Gym day

Jalat ovat maitohapoilla, käsivarret makaronia, vatsalihakset huutavat halleluujaa... 

Joulun jälkeen useat kuntosalit ovat pitäneet avoimia ovia tai antaneet ilmaisia kokeilukertoja uusien asiakkaiden toivossa. Näitä mahdollisuuksia olen parin viikon sisällä käyttänyt hyväksi oikein urakalla. Kuntosalin puolella ei tullut kovin montaa kertaa rehkittyä, mutta ryhmäliikuntatunneilla senkin edestä. Erilaisia jumppia vatsapakarasta Bodypumppiin kokeillessa huomasi, mihin kaikkeen keho pystyykään kun ei anna periksi, vaikka mieli tekisi. On ihmeellistä miten muiden ihmisten läsnäolo voikaan saada antamaan kaikkensa.

Tunneilla, joissa puristin itsestäni viimeisetki mehut irti, ei sen hetkisissä fiiliksissä ollut paljon kehumista. Sen sijaan tunnin jälkeen tuli se mieletön voittajafiilis, kun tunsi olevansa yhä elossa edellisestä koettelemuksesta huolimatta. Kaikesta sitä selviää, kun päättää niin. Ilmaiset kokeilukerrat eivät tuoneet vain uusia hauskoja kokemuksia, sillä uusi kuntosali on ollut jo jonki aikaa harkinnassa. Vaihtoehtoja pursuaa joka puolelta, mutta toistaiseksi en ole löytänyt "sitä oikeaa". Listasin muutaman seikan, joita silmällä pitäen olen saleja vertaillut: 

1. Sijainti Tärkeä ominaisuus kuntosalille on sen hyvä sijainti. Ei sinne tule lähdettyä säässä kuin säässä, 

jos sinne matkaamiseen kuluu tolkuton määrä aikaa ja/tai rahaa.

2. Tarjonta Jokaisella on varmasti omat vaatimuksensa kuntosalin tarjontaa ajatellen. Omana haaveenani 

olisi, että tankotanssin ja kuntosalin saisi samassa paketissa. Eikä ryhmäliikuntatunnitkaan olisi pahitteeksi.

3. Hinta Liikunta on nykyisin niin kallista! Näin opiskelijabudjetilla on hankalaa löytää kuntosalia, joka ei olisi kova pala kukkarolle. Jos kyse ei olisi rahasta, voisin mennä salille kuin salille potematta huonoa omatuntoa siitä, tuleeko varmasti huhkittua koko rahan edestä. 

Saa nähdä miten tässä käy. Kevätkauden tavoitteena olisi kesäkunto 2015 ja motivaatiotaso on (vielä toistaiseksi) korkea. Kunhan vain sopiva harrastuspaikka löytyy, päästään jo monta askelta lähemmäksi tuota tavoitetta.

Välietappina tuohon pidempiaikaiseen tavoitteeseen on pienempi, mutta sitäkin tehokkaampi tavoite. Kyseessä on siis 30 päivän lankkuhaaste, jonka olen perheeni kanssa ottanut vastaan:

Tänään olisi edessä tuo 150s... Saa nähdä miten käy kun 120s teki jo todella tiukkaa. Ei ole ainkaan varmaa pääsenkö lähellekkään tuota viimeisintä määrättyä aikaa, joka on hurjat 4 min 30 s!  Minulla on taskussa telinevoimisteluajoiltani parhaimmillaan 3 min, mutta jo tässä vaiheessa haastetta olen lähellä luovuttaa. Ei, en minä luovuta. Tai no lähipäivinähän se nehdään. 

Kannustan kyllä osallistumaan, jos ja kun on pikkiriikkinenkin hinku päästä haastamaaan itsensä. Koskaan ei ole liian myöhäistä ;)

-Sanna-Mari 

Unelmista totta

On oltava haaveita, päämääriä ja unelmia, päästäkseen elämässä eteenpäin. Se että uskaltaa lähteä tavoittelemaan niitä ja valmistautuu tekemään töitä niiden saavuttamiseksi, vaatii rohkeutta, päättäväisyyttä, taistelutahtoa... ja ehkä myös pienen ripauksen hulluutta. 

Oma blogi on ollut itselleni unelma, josta olen haaveksinut iät ja ajat, mutten ole aiemmin uskaltaunut tarttumaan tätä härkää sarvista. Nyt sen kuitenkin tein. Liekö syynä "Uusi vuosi, uudet kujeet?" Vai pääsikö "new year, new me"-kärpänen puraisemaan? Tai sitten vain tulin siihen tulokseen, ettei kärpäsestä tarvitse tehdä härkästä.

Kuka minä sitten olen? Olen 16-vuotias, enemmän tai vähemmän elämäniloa pursuava tytöntyllerö. Opiskelen ensimmäistä vuotta Helsingin Sibelius-lukiossa musiikkilinjalla. Kouluajan ulkopuolella löydän usein itseni vinguttelemasta viulua, pimputtelemasta pianoa, opettelemassa huilunsoiton alkeita, koirani kanssa lenkkipolulta, kuntosalilta tai valmentamasta pieniä telinevoimistelijanalkuja.

Musiikki on aina ollut lähellä sydäntä, mutta varsinkin viime vuosina olen löytänyt todellisen motivaation myös liikkumiseen ja muuhun kehon hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Viime syksynä aloitin tankotanssin ja olen täysin hurahtanut tähän tehokkaaseen kokonaisvaltaista kehonhallintaa, voimaa ja koordinaatiokykyä kehittävään lajiin.

En oikein osaa olla tyhjän panttina, vaan vähäisellä vapaa-ajallani tykkään keksiä milloin mitäkin puuhasteltavaa aina käsitöistä leipomiseen ja kavereiden kanssa oleiluun, joista tuoreimpana tempauksena syntyi tämä blogi. Aika näyttää mitä tästä bloginpoikasesta oikein kuoriutuu.

Blogin nimen, oman uudenvuodenlupaukseni, siivittämänä haluan kaikkien uskaltavan elää hetkessä, tarttua tilaisuuteen ja taistelevan itselleen tärkeiden asioiden puolesta.

Uskaltakaa jahdata unelmianne.

-Sanna-Mari