Kukkuluuruu...

Vuoden viimeinen jakso on jo kovaa vauhtia etenemässä kohti kesälomaa, siis mitä mitä mitä?! Vastahan mä pääsin peruskoulusta ja nyt pitäisi jo tietää alustavasti mitä aikoo kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa. Aika vaan kuluu ihan törkeän nopeasti. 

Toinen pikkuveljistäni täytti toissapäivänä kymmenen, mikä herätti jälleen tähän todellisuuteen, että se tiimalasissa valuva hiekka, muistot kultaava fysiikan perussuure on ohikiitävää sorttia. Eilenhän se mun veli syntyi... puhumattakan siitä, että eka vuoteni lukiolaisena vetelee jo viimeisiään! Välillä tuntuu, että aika voisi tosiaan höllätä otettaan siihen kaasupolkimeen. 

Tai ehkä pitäisi vain opetella pelaamaan näillä korteilla. Vaikka kuinka jokaisen tähdenlennon tai synttärikakun kynttilöiden puhalluksen aikana toivoisi, ei vuorokauteen tule lisätunteja. Kaikilla on kuitenkin mahdollisuus jollain tavalla vaikuttaa siihen, miten sitä kallista aikaansa käyttää. 

"Elämä on ihmisen parasta aikaa", "yolo", mitä näitä elämänviisauksia nyt on. Törmäsin alla olevaan kuvaan We heart it:ssa, ja se oli jotenkin pysäyttävä, vaikka internetin ihmeellinen maailma on pullollaan samankaltaisia kuvia. Aikaa kun ei ole loputtomiin, joten miksi hamstrata ja tavoitella jatkuvasti vain materiaa, kun voi saada paljon enemmän? 

Hetkiä, tunteita, kokemuksia, muistoja...

Näistä tunnelmista siirryn kip kop hataraa aasinsiltaa pitkin viimeaikaisiin tapahtumiin.

Aikavälillä edellinen postaus-tämä hetki on ehtinyt tapahtua niin paljon, että menisi ikä ja terveys jaarittelujeni lukemiseen, joten annan kuvien puhua puolestaan.

 Vietin pääsiäisen jälkeisen viikon serkkuni perheen kanssa Rukan maisemissa rentoutuen. Viikon "omalomalla" nautittiin erityisesti lumesta, hyvistä ruoista, aurinkoisista laskettelurinteistä ja taisin siinä n. 30 km murtsikkaakin rykäistä.

Tyttöjen kanssa käytiin Tampereella shoppailemassa, syömässä ja katulaulamassa. Koskaan aikaisemmin en ole kaduilla lauleskellut, mutta sen verran positiivinen maku siitä jäi, että varo vaan Helsinki, Tampere oli vasta alkua!

Koskikeskuksen taivaalliset Jugit

Leffaselfie serkun kanssa. Käytiin katsomassa Disneyn uusi musikaalielokuva Into the woods 

ja tykkäsin kyllä kovasti :3.

 Tästä kuvasta tulee itselleni niin hyvä mieli! Ohjeena oli laittaa värikästä päälle ja kirjoittaa lyhyt hakemus kuvan kera ja eikä mennyt kuin muutama päivä kunnes... Pim...

Ei sitten muu auttanut kun suunnata vr:n nettisivuille lunastamaan lippuja jälleen kerran Tampereelle, eihän edellisestä viisitistä ollut kulunutkaan kuin se viisi päivää :D. 

Päivä särkänniemessä oli aivan mahtava kokemus! Pääsin näkemään monia Uusi Päivä-sarjan näyttelijöitä, tutustuin uusiin ihmisiin, söin hyvää ruokaa, ja mikä parasta; pääsin korkkaamaan filmitähdenurani! Lopullista musavideota odotellessa...

Näin kavereita ja päästiin Annan kanssa samaan kuvaan monille Helsingissä liikkuville tutun 

reggae-supermiehen kanssa, heh.

Viime aikoina olen myös käynyt useampaan otteeseen samoilemassa milloin missäkin metsässä. Linnun laulua kuunnellessa on ihanaa vain käyskennellä, räpsiä kuvia ja nollata aivoja. 

Aika kultaa muistot ja muistot tekevät ajasta kultaisen. 

<3:Sanna-Mari